Tänään mulla on vihdoin ylimääräistä aikaa. On mulla yleensäkin, mutta sitä on sen verran vähän, että käytän sen sängyssä makoiluun ja harhailuun. Olen kuitenkin leikkinyt sen verran kunnollista työläistä, että nyt en tiedä mitä tekisin. Pitäisi ryhtyä kirjoittamaan, mutta se on vaikeaa. En oikein tiedä mistä alkaisi. Joitain ideoita on, yksi ehdotus osastoksikin on. Se muuten löytyy Nuoren Voiman sivuilta:
https://nuorivoima.fi/lue/runot-ja-novellit/runoutta-kevaaseen-anni-maentien-sarja-brexin.
Mun esikoiskokoelmani Aurinkotuoli tuli ulos kuukausi sitten Kulttuurivihkoilta. Siinä on jotakin alakuloistakin. Toivon, että joku kirjoittaisi siitä, koska silloin se vasta rupeaa olemaan olemassa. Minulta sitä voi muuten kysellä e-kirjana, jos ajattelee, että siitä voisi olla jotain sanottavaa.
Me muutettiin uuteen asuntoon, joka on ilmeisesti homeessa, ja nyt asumme olohuoneessa, koska makuuhuone on tyhjä ja ovi kiinni. Tää on Munkkiniemessä, ja alue pursuaa hillittyä charmia, vähän liikaakin. Silti täällä on aika ihanaa ja olen hyvin uupunut asunnonetsijä, koska tuskin me täällä voidaan asua.
Taidan määrätä itselleni kävelyä ja jäätelöä. Olisinpa lääkäri, niin kaikki tulisivat terveiksi ja eritoten onnellisiksi.
