L'art culinaire français

L'art culinaire français (Flammarion 1976) on keittokirja. Googlella päättelin, että se on ensimmäisen kerran julkaistu vuonna 1957. L'art culinaire françaisin alaotsikkona on par nos grands maîtres de la cuisine eli koko homma kuuluu jotakuinkin näin: Ranskalainen keittotaito suurten keittiömestariemme mukaan. Otan kommenteissa vastaan käännöksen korjaukset.

Lainasin L'art culinaire français'n vuosi sitten yliopiston kirjastosta. Se kattaa ruuanlaiton perusaihealueet: alkuruuat, pääruuat, leivonnaiset, jälkkärit, jätskit, samppanjavuosikerrat ja niin edelleen. Olen säilyttänyt sitä pöydällä ja välillä etsinyt sieltä unelmieni ohjetta, yleensä leivonnaista, ja kaikki on hajonnut siihen, kun en osaa tarpeeksi hyvin ranskaa ymmärtääkseni ohjetta, erityisesti, kun ohjeissa oletetaan, että lukija tietää jotakin ranskalaisen leivonnan perushommia, ja tiedänhän mä vaikka mitä, mut nyt liikutaan vähän liian klassisissa ympyröissä tai jokin siinä nyt vain on vaikeaa. Summa summarum, lupaan palauttaa tän mitä pikimmiten Kaisaan.

Kirjassa viehättää tietysti ihanat kuvat. Niitä tärkeämpiä ovat kuitenkin ohjeet, joiden lopputulos lienee usein lukijalle niin ilmiselvä, ettei kuvia tarvita. Tai voi olla, että ennen vuolaasti kuvitettujen ruokakirjojen aikaa niiden käyttäjillä oli vain hitonmoinen mielikuvitus ja safkasta tuli sitten hienosti aseteltua yhtä kaikki. Myös ruoka- ja ruuanlaittosivistys on varmaan ollut tärkeää, ohjeet kun tosiaan ovat varsin pelkistettyjä.

Muuta sanottavaa mulla ei ole. Siksi otin kuvia ja laitoin ne tähän postaukseen ja voitte niitä tiirailemalla saada jonkin kuvan kirjasta. Tai vielä sen sanon, että keittokirjat ovat kiinnostavia ja että kannattaa lukea mun Consummatum est. -blogista teksti Marianne ja Nils Lüchoun kirjasta Hauskaa ruuanlaittoa (Otava 1955, suom. Kyllikki Villa) tai sitten lukea se kirja!



L'art culinaire français
Flammarion 1967

Matthew Gavin Frank: The Mad Feast

Meillä riviblogissa tykätään ruuasta. Niinpä lainasin joskus ammoisina aikoina Kaisa-kirjastosta Matthew Gavin Frankin teoksen The Mad Feast (2015). Siitä lähtien eli suunnilleen viime keväästä olen säilönyt kirjaa pöydälläni.

The Mad Feastin alaotsikkona on An Ecstatic Tour through America`s Food. Se on siis kirjallis-kulinaarinen road trip Jenkkeihin. Kirja on jaettu osiin maantieteellisen sijainnin perusteella: South, New England, Pacific West, ja niin edelleen. Näiden alla taas on osavaltioille omistettuja lukuja, mm. "Mississippi: Elegy for Arlo and Mississippi Mud Pie" ja "Colorado: At Altitude with the Denver Omelet". Jokainen luku koostuu kaunokirjallisesta tekstistä ja ruokaohjeesta, joka selviää jo luvun nimestä. Tekstissä kertoja pakinoi jotakin valittuun ruokaan liittyvää. Teksti on monikossa, kuvailevaa ja polveilevaa:

We bite with these mouths made stupid with spice, and our superior labial frenula - those sexy cords connecting the insides of our upper lips to our gums - shudder with the spice as is plucked, as if, in tearing the meat from the rib, our mouths - if not our hunger - are building some horrible new instrument: agitating the howl from the xylophone with a bow made of catgut, the mmmmmmmm from the dead pig with the dumbstruck tiles of our teeth. (385)

Kirjan ohjeet ovat kiinnostavia. Yhdysvaltain ruokakulttuuri on tietysti laaja ja suureksi osaksi Suomessa tuntematon. Aina välillä jotkin jenkkiruuat nousee täälläkin hiteiksi, kuten muutaman vuoden takainen leivontablogisuosikki whoopie pie, jolle on The Mad Feastissa omistettu Mainen luku. Monet ohjeista ovat kuitenkin sillä lailla amerikkalaisia, että niiden toteuttaminen on Suomessa vaikeaa: yhdessä ohjeessa käytetään tietyn merkin valmiskastiketta (226) (hyvin jenkkiä!) ja toisessa oregonilaista marionberryä, joka on sukua karhunvatukalle (257). Itse en ole ohjeita kovasti keräilevä taikka noudattava henkilö, mutta Mississippi Mud Pien ottaisin ylös, jos se ei olisi kaksi sivua pitkä. Sitä paitsi löytyy niitä internetistäkin, kai.

Mä tavallaan pidän kauhean paljon tällaisista ruokaa ja kulttuuria sekoittavista kirjoista. Käytännössä pidän kovin harvoista. The Mad Feastin kaunokirjallisesta annista en pitänyt, mutta ohjeet olivat kiinnostavia. Yritin kyllä lukea kirjaa usein ja luinkin, en tosin kokonaan. Kyllästyin joka kerta suurelliseen ja mässäilevään ja pitkälauseiseen kerrontaan. Bloggasin tästä kuitenkin, koska kirjan idea on mielestäni kiinnostava. Ehkä joku muu jaksaa lukeakin sen.



Matthew Gavin Frank: The Mad Feast
Liveright 2015


P.S. Jos jenkkiruoka kiinnostaa, niin kannattaa tsekata TasteSpotting. Tarjolla myös paljon muuta.